Mielenkiintoinen aihe, joka on syytä pitää mielessä kouluarjessa joka päivä. Ois niin huippua, kun olisi enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. Monta tärkeää asiaa jää kuulematta ja näkemättä, koska luokan yksi aikuinen ei vaan ”kaikkeen repeä”. Kunpa luokkakoot olisivat inhimillisiä (esimerkiksi alakoulussa max 20 oppilasta yhdellä opella). Oli muuten kiva kuunnella tällaista podcastia. Jään innolla odottamaan jatkoa.
Oli kiva kuunnella teitä!
Hyvää: luonnollinen puhetapanne ja keskustelun sujuva eteneminen. Asiantuntijuus ja omasta kokemuksesta puhuminen tuo olennaisesti varmuutta ja uskoa asiaanne. Minusta käsittelitte asiaa monelta eri kantilta ja eri vinkkeleistä.
Miinus: miksen mä ole pariope?!? Tulee (siis henkkoht) vähän sellanen olo, että onko yksinäinen auttamatta riittämätön ilman pariopettajaa? Normiriittämättömyyden lisäksi.
Jatkoa odotellen!
Kiitos tärkeän aiheen esille nostamisesta! Kiusaamisen kohteeksi valikoitumisen on tutkimuksissa todettu olevan riski yksilön kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Oli mukava kuunnella asiantuntevia ja käytännönläheisiä pohdintojanne ja vinkkejä asiaan liittyen. Puheistanne välittyi se, miten tärkeänä asiana näette lasten hyvinvoinnin koulun arjessa ja miten hyödynnätte pariopettajuutta ja yhdessä tekemistä edistääksenne jokaisen lapsen hyvinvointia luokassa.
Jään mielenkiinnolla kuulolle!
Tärkeän asian nostatte esille. Nuo pahoinpitelytapaukset ovat tosiaan saaneet huomiota, ja hiljainen kiusaaminen on jäänyt syrjään. Kaikkiaan kiusaaminen kai on vähentynyt, mutta eipä sitä tarvitsisi olla yhtään.
Itse olen saanut eniten infoa teettämällä kiusaamiskyselyn, jossa jokainen oppilas arvio jokaista luokkatoveriaan. Väittämä voi olla myönteinen tai kielteinen: kiusaa muiden mukana, jos muut aloittavat /puolustaa kiusattua.
Lisäksi tuo oli tärkeä pointti, että kun ryhmiä muodostetaan, ei eleelläkään näytetä kaverille, että ”päädyin tylsimpään ryhmään” tms. Näistä pitää tosiaan avoimesti puhua, koska ei lapsi tule ajatelleeksi, miten pienetkin asiat joku muu voi kokea ikävänä.
Mukava oli kuunnella keskusteluanne – luontevaa kaikkiaan ja opettajakokemus kuului!
4 ajatuksia aiheesta “Ope tätä et tiennyt! Näkymätön kiusaaminen koulussa”
Mielenkiintoinen aihe, joka on syytä pitää mielessä kouluarjessa joka päivä. Ois niin huippua, kun olisi enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. Monta tärkeää asiaa jää kuulematta ja näkemättä, koska luokan yksi aikuinen ei vaan ”kaikkeen repeä”. Kunpa luokkakoot olisivat inhimillisiä (esimerkiksi alakoulussa max 20 oppilasta yhdellä opella). Oli muuten kiva kuunnella tällaista podcastia. Jään innolla odottamaan jatkoa.
Oli kiva kuunnella teitä!
Hyvää: luonnollinen puhetapanne ja keskustelun sujuva eteneminen. Asiantuntijuus ja omasta kokemuksesta puhuminen tuo olennaisesti varmuutta ja uskoa asiaanne. Minusta käsittelitte asiaa monelta eri kantilta ja eri vinkkeleistä.
Miinus: miksen mä ole pariope?!? Tulee (siis henkkoht) vähän sellanen olo, että onko yksinäinen auttamatta riittämätön ilman pariopettajaa? Normiriittämättömyyden lisäksi.
Jatkoa odotellen!
Kiitos tärkeän aiheen esille nostamisesta! Kiusaamisen kohteeksi valikoitumisen on tutkimuksissa todettu olevan riski yksilön kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Oli mukava kuunnella asiantuntevia ja käytännönläheisiä pohdintojanne ja vinkkejä asiaan liittyen. Puheistanne välittyi se, miten tärkeänä asiana näette lasten hyvinvoinnin koulun arjessa ja miten hyödynnätte pariopettajuutta ja yhdessä tekemistä edistääksenne jokaisen lapsen hyvinvointia luokassa.
Jään mielenkiinnolla kuulolle!
Tärkeän asian nostatte esille. Nuo pahoinpitelytapaukset ovat tosiaan saaneet huomiota, ja hiljainen kiusaaminen on jäänyt syrjään. Kaikkiaan kiusaaminen kai on vähentynyt, mutta eipä sitä tarvitsisi olla yhtään.
Itse olen saanut eniten infoa teettämällä kiusaamiskyselyn, jossa jokainen oppilas arvio jokaista luokkatoveriaan. Väittämä voi olla myönteinen tai kielteinen: kiusaa muiden mukana, jos muut aloittavat /puolustaa kiusattua.
Lisäksi tuo oli tärkeä pointti, että kun ryhmiä muodostetaan, ei eleelläkään näytetä kaverille, että ”päädyin tylsimpään ryhmään” tms. Näistä pitää tosiaan avoimesti puhua, koska ei lapsi tule ajatelleeksi, miten pienetkin asiat joku muu voi kokea ikävänä.
Mukava oli kuunnella keskusteluanne – luontevaa kaikkiaan ja opettajakokemus kuului!